Yritysten kannattaa valjastaa koko henkilöstönsä havaitsemaan toimialaan liittyviä heikkoja signaaleja. Myös niiden kerääminen ja hyödyntäminen on syytä organisoida kunnolla. Muun muassa näitä ajatuksia kuultiin, kun Fujitsu kutsui futuristin ja kuluttajatutkijan keskustelemaan heikoista signaaleista sekä hersyttämään ajatuksia tulevaisuuden utopioista.

Heikoilla signaaleilla tarkoitetaan tässä päivässä olevia merkkejä uusista asioista, uusista tavoista tehdä jokin juttu. Mutta mistä tietää, mikä on sellainen signaali, johon kannattaa kiinnittää huomiota?

”Ei sitä tiedäkään. Jos asioita rupeaa suodattamaan, tuskin löytää mitään uutta. Siksi heikkoja signaaleja tulee kerätä hyvin laajasti”, Elina Hiltunen vastaa. ”Esimerkiksi Arlassa tuskin arvattiin, mikä merkitys Tanskan pilapiirroskiistalla tuli olemaan yrityksen liiketoiminnalle. Kun tulevaisuutta ei voi ennustaa, tulee pohtia vaihtoehtoja: jos nämä ja nämä signaalit toteutuvat, millainen trendi niistä voi syntyä ja miten se vaikuttaisi meihin.”

Heikkojen signaalien guruksikin tituleerattu Hiltunen kertoo, että tällä hetkellä heikoista signaaleista kerätty trendi voi olla esimerkiksi tekniikan suuntaaminen lapsille. Nyt on jo nähty televisioita pehmoleluissa ja 3-vuotiaille suunniteltu digikamera. Ovatko tulevaisuuden 2-vuotiaat teknologiafriikkejä?

Heikkoihin signaaleihin yhdistetään usein ”hullut” keksinnöt. ”Esimerkiksi Australiassa on kasvatettu nahkatakki kudossoluista. Lapsenlapsemme lukevat historiankirjoistaan, että ennen vanhaan kasvatettiin eläimiä, jotta saatiin nahkavaatteita!”

Myös politiikan ja uskontojen piiristä voi löytää heikkoja signaaleja.
”Heikot signaalit auttavat innovoimaan ja voivat rikkoa totuttua ajattelua, kuten esimerkki elävästä nahkatakista osoittaa”, Hiltunen sanoo. Tanja Kotron mukaan vaarana toisaalta on, että ne vain lisäävät infoähkyä.

Ihmisiä ei osata kuunnella

Miten heikkoja signaaleja kannattaa kerätä? ”Organisaatioissa on tulevaisuusnäkijöitä yhtä paljon kuin siellä on ihmisiä. Jokainen näkee uusia nousevia asioita omalla kiinnostusalueellaan. Pointti on se, miten kaikki tämä tietous saadaan kerättyä ja analysoitua”, Hiltunen tähdentää.

Keskustelussa todettiin, että tulevaisuusajattelua pidetään usein elitistisenä, strategisen suunnittelun puuhana. Ylin johto voi kuitenkin olla liian kiireistä huomaamaan heikkoja signaaleja. Henkilöstö kannattaa ottaa siis ottaa laajalti mukaan – siivooja voi olla kova golfaaja ja lajin superasiantuntija.

Kotro on luonut väitöskirjassaan käsitteen hobbismi. Se tarkoittaa, että tuotekehittäjien kuuluminen yhteisöihin työn ulkopuolella on tärkeä keino ymmärtää käyttäjiä ja heidän tapojaan.

Arvostus motivoi

”Tärkeää on myös luoda yritykseen sellainen ilmapiiri, että ihmiset haluavat osallistua”, Anna Sperryn huomauttaa. ” Motivointi on tärkeää. Sosiaalisessa mediassa on nähty, että osallistujia motivoi homman palkitsevuus, se että osallistuminen hyödyttää myös itseä" on Hiltusen näkemys.

”Yleensä ihmiset ovat hyvin itseohjautuvia ja motivoituneita, mutta organisaatiot eivät osaa kuunnella heitä. Ihmiset jätetään työntekijärooliin eikä huomata, että jokainen on myös kuluttaja. Kulttuuri on ollut sellainen, että ei saa suunnitella itselle”, Kotro on havainnut tutkimuksissaan.

”On tärkeää luoda yritykseen ilmapiiri, jossa ihmiset haluavat osallistua heikkojen signaalien tunnistamiseen”, Anna Sperryn huomauttaa.

”Prosessin toimivuus korostuu: vaikka oltaisiin hyviä ideoimaan, homma ei vaan toimi, jos innovointia ei ole organisoitu”, Helenius toteaa. ”Innovointia pitää myös arvostaa. Ihmiset kyllästyvät antamaan ideoitaan, jos niistä ei palkita mitenkään.” ”On tutkittu, että työ- tai harrastuskavereilta saatu arvostus motivoi enemmän kuin rahallinen kannustus”, Kotro mainitsee.

Rakkautta ja rajoja

Tanja Kotro sanoo, että luovuus tarvitsee rakkautta ja rajoja. ”Ympäristöllä on merkitystä innovoinnin onnistumiseen samoin kuin sillä, onko johto kiinnostunut uusista ideoista. Rajojakin tarvitaan, sillä ilman painetta ei välttämättä synny mitään.”

”On tärkeää löytää itselle luontainen tapa ideoida. Minulle se esimerkiksi on koiran ulkoilutus. Työnantajien kannattaisi ymmärtää, ettei työpöydän ääressä nököttäminen ole aina luovinta työskentelyä”, Hiltunen jatkaa

Yksilön voima kasvanut

Raati pohdiskeli myös vähittäiskaupan ja kuluttajan suhdetta: miksi kauppa usein sanoo, että kyllä tarjonta muuttuu, jos vain on kysyntää. Miksei kysyntään sitten pyritä vaikuttamaan?

”Eettisestä kuluttajuudesta puhutaan paljon, mutta asiakkaille ei oikeasti tuoda ratkaisuja, elleivät he vaadi niitä. Yksittäisen kuluttajan voima on niin olematon”, Helenius mainitsee. Tähän Hiltunen huomauttaa: ”Ei välttämättä enää nykyään. Netti on lisännyt yksittäisen kuluttajan vaikutusmahdollisuuksia. Hän voi laittaa liikkeelle vaikka adressin jonkin yrityksen toiminnasta.”

”Se on jopa pelottavaa. Yksittäinen kuluttaja voi tehdä yllättäviä juttuja. Kaupalla ei ole enää varaa jäädä odottamaan, että kysyntä yleisesti muuttuu”, futuristi jatkaa. ”Ja yrityksillä on aina vain suurempi tarve toimia puhtain paperein, sillä epäilyt arveluttavista asioista leviävät nopeasti.”

Fujitsun Anna Sperryn (vas.) ja Miisa Helenius (kolmas vasemmalta) pohtivat tutkija Tanja Kotron (toinen vasemmalta) ja futuristi Elina Hiltusen kanssa kaupan ja uudenlaisen kuluttajan suhdetta.